Miksi karismaattinen liike menestyy Afrikassa?

Artikkeli on myös eräänlaista taustaa lähiaikana ilmestyvälle artikkelille profeetta Owuorista.

Ennen Suomestakin lähti Afrikkaan vahvasti evankeliumin pohjalta toimivia lähetyssaarnaajia. Heidän pyrkimyksensä oli vapauttaa afrikkalaisia pakanuudesta: esi-isien henkien ja demonien pelosta ja tuoda heitä suoraan Jumalan yhteyteen Kristuksen teon ymmärtämisen kautta. Nyt Suomesta haetaan apua Afrikan karismaattisilta julistajilta. Muistetaan, kuinka Pirkko Jalovaara toi esille T B Joshuaa ja hänen ympärillään riitti jonkin aikaa kuhinaa. Nyt TV 7 johdossa oleva Martti Ojares yhdessä karismaattisen ryhmän kanssa osallistuu 29-31.8.2014 Keniassa suureellisen ja itse itsensä suurimmaksi lopun ajan profeetaksi nimittäneen David Owuorin konferenssiin. Tässä konferenssissa ”Herra tulee puhumaan SUORAAN seurakunnalle palvelijansa Herran profeetta tri Owuorin voimallisten saarnojen kautta” (lainaus Owuorin kannattajien repentfinland nettisivulta). Vaikka tämä profeetta (joita Afrikassa on satoja, ehkä tuhansia ja jotka välillä riitelevät keskenään kannattajajoukoista, kuten Owuor toisen profeetan, TV-saarnaaja Margaret Wanjirun kanssa) tuomitsee menestysteologian, ei Suomen vierailuistaan ota rahaa, ym., hän on tyypillinen karismaattinen julistaja/parantaja. Keniassa miestä kuljetetaan kalliiden autojen saattueissa kuin presidenttiä konsanaan, vaatteet teetetään räätäleillä, sosiaalinen status on rikkaan miehen, kannattajat pesevät jopa katuja, jotta ”pyhä mies” ei sottaisi kenkiään tullessaan paikalle, ym.

Ei siis enää riitä, että Herra puhuu SANANSA kautta, kuten maassamme uskovia tähän saakka on aivan oikein opetettu ja ohjattu. Toki edelleenkin ohjataan. Mutta äänekkäässä karismaattisessa liikkeessä profeetat puhuvat suoraan Jumalan sanoja, joita meidänkin kuulemma tulisi kuulla. Nämä profeetat ovat ottaneet VÄLITTÄJÄN aseman ihmisen ja Jumalan välillä, joka paikka kuuluu yksin Kristukselle. Tämä sokeus johtuu karismaattisen liikkeen opetuksesta, joka ohjaa häikäilemättömiä ja röyhkeitä itsensä korottajia pettämään muita. Onko Afrikassa oikeasti suuri herätys, toimiiko Pyhä Henki siellä valtavalla voimalla, ovatko Benny Hinnin (ks. linkin alaviite nro 11), Reinhard Bonnken ja muiden ”ristiretket” tuohon maanosaan todiste ihmisten jumalakaipuusta ja pelastuuko afrikkalaisia niissä miljoonittain, kuten nämä väittävät? Vai onko asiaan toinenkin näkökulma, onko jopa totuus aivan jotakin muuta. Tämä artikkeli osoittaa, että samalla kun karismaattinen liike valtaa Afrikkaa se taas muuhun maailmaan päin toimii afrikkalaisen muinaisen uskontokäsityksen välittäjänä. Tämä outo yhteys on olemassa. Moni afrikkalainen uskova on pannut merkille saman asian. Manner on laaja, väkeä runsaasti ja siihen verraten näitä varoittajiakin vähän. Mutta toki heitä on. Afrikka ei ole vain enemmän tai vähemmän mystisten profeettojen, jotka sitten tuovat ”valon” Suomeenkin, kasvualusta. On siellä paljon myös raitista kristillisyyttä. Aihetta on kuitenkin todelliseen huoleen.

Afrikkalainen pastori ja kirjailija Conrad Mbewe kirjoittaa yllä olevan otsikon aiheesta:

On monia selityksiä sille miksi karismaattinen liike leviää Afrikassa kuin kulovalkea. Monet puhuvat Pyhän Hengen voimallisesta ilmestymisestä. Syitä on mahdollisesti enemmänkin kuin yksi ainoa. Haluan lisätä niihin omat huomioni. Kirjoituksessani en viittaa perinteiseen, konservatiiviseen helluntailiikkeeseen, jota ennen mm. Assemblies of God -liikkeen seurakunnat edustivat. Puhun nyt nykyisestä ääriliikkeestä, joka pilven tavoin leviää lähes jokaisen pensaan ja puun päälle Afrikassa. Kuinka selitämme sen leviämisen? Yksi syy miksi karismaattinen liike etenee Afrikassa kuin metsäpalo on se, ettei se itse asiassa ole haastanut muinaista afrikkalaista uskonnollista (pakanallista) maailmankatsomusta, vaan sen sijaan toimii sen pohjalta. Se on yksinkertaisesti siirtänyt raamatunjakeet ja kristilliset termit tarkoittamaan samoja asioita.

Afrikkalainen uskonnollinen maailmankuva sisältää neljä tasoa:

1.Jumala

2.Enkelit ja demonit

3.Esi-isien henget

4.Ihmiset

Tämän vakaumuksensa takia afrikkalaiset eivät epäile Jumalan olemassaoloa kuten länsimaiden monet ihmiset. Afrikkalaiselle Jumala on selviö. Hän on Luoja, maailmankaikkeuden ylin hallitsija ja hyväntekijä. Näkemyksemme mukaan Jumala siis on, mutta samalla Hän on hyvin kaukainen. Hänen ja ihmisten välillä on vielä kaksi henkimaailmaa. Yksi on enkelien ja demonien ja toinen meitä lähempi esi-isien henkimaailma. Vaikka tämä Jumala on hyväntahtoinen, rakastava ja välittävä olento, niin jos emme lepyttele ja voita näitä kahta henkivaltaa meidän ja Hänen välillä, Hänen siunauksensa ei saavuta meitä. Siksi on tärkeää lepytellä esi-isien henkiä ja voittaa demonihenget. Vasta sen jälkeen voimme saada Jumalan siunauksia.

Tässä afrikkalaiset perinteiset noitatohtorit tulevat kuvaan mukaan. He ovat ihmisiä, joilla on mystisiä voimia päästä näiden kahden tason läpi. He kertovat meille mitä tulee tehdä, jotta miellyttäisimme esi-isien henkiä. He myös sitovat demoneita puolestamme mm. transsitilan, tanssien ja suitsutusten avulla. Siksi ihminen, jolla on jatkuva sairaus, joka on työtön, joka ei löydä puolisoa tai jolla ei ole lapsia, jonka yritys ei menesty, ym. menee noitatohtorin luo, jolla yksin on avaimet henkimaailmaan. Henkilölle sanotaan, että häntä estää joko joku kuollut ihminen tai paha henki. Toisinaan tämä vihollinen voi olla myös elossa oleva ihminen. Syy miksi tällä ihmisellä on mystinen valta ylitsesi on, että hän on kytkeytynyt jompaan kumpaan henkitasoon mutta sinä et ole. Voimallisen noitatohtorin avulla voit päihittää hänet noissa henkimaailmoissa ja Jumalan siunaus voi taas vuotaa elämääsi. Niin tai näin, noitatohtorin voima ei ole siinä, että hän selittäisi totuutta vaan päinvastoin, hän edustaa mieletöntä kiihkoa. Hänen otteensa ihmismieliin perustuu mystiseen olemukseen, kykyyn syrjäyttää järkevä ajattelu ja vapautuksen julistamiseen. Tietenkään tämä ei ole koskaan ilmaista. Hänen palveluksistaan pitää maksaa.

Karismaattinen versio

En tarkoita olla ilkeä, mutta se kuinka nykyinen karismaattinen liike toimii Afrikassa on, että se virheellisesti käyttää tätä afrikkalaista uskonnollista maailmankuvaa ja siirtää siihen omat raamatunjakeensa ja kristillisen kielenkäyttönsä. Ainoa ero on siinä, että siinä nuo kaksi henkitasoa, esi-isät ja demonit, ovat nyt yksi sekasortoinen kiehuva pata. Se saa ihmisiä uskomaan, että demoneista voi tulla henkiaviopuolisoja ja saattaa näin avioliittoja turmioon. Karismaattisen liikkeen harhaoppi sukupolvien yli siirtyvistä kirouksista on suosittu, koska se sopii afrikkalaiseen mieleen, jossa huono onni tulee esi-isien henkimaailmasta. Afrikkalaisessa karismaattisuudessa “Jumalan mies” on syrjäyttänyt noitatohtorin. Nyt hän on se, jolla on mystinen voima päästä läpi noiden tasojen, joita me tavalliset kuolevaiset emme saata läpäistä. Kun emme saa haluamaamme siunausta huolimatta rukouksistamme, menemme hänen luokseen tai hänen kokoukseensa saamaan apua. Tämä selittää suuret ihmismassat. Joukot eivät ole liikkeellä sen takia, että etsisivät jonkun selittävän heille kuinka löytää Jumalan armahdus. Ei! He haluavat ennen muuta, että “Jumalan mies” rukoilee heidän puolestaan.

Näissä ihmismielissä nykyiset “Jumalan miehet” tarkoittavat ihmisiä, pappeja, jotka voivat siirtyä pyhän läsnäoloon ja tuoda sieltä meille siunauksia. Vanhemman sukupolven “Jumalan miehet” olivat vielä Jumalan sanan saarnaajia. Nyt tämä on muuttunut. Tässä on myös selitys siihen, miksi niin paljon puhutaan “vapauttamisesta” ja “läpimurrosta”. Takana on ajatus, että Jumala toki haluaa auttaa sinua, mutta ensiksi sinun pitää päästä näiden lähes läpipääsemättömien henkitasojen läpi. Näiden “Jumalan miesten” rukoukset tekevät sen. Nämä kaksi fraasia: vapautus ja läpimurto, ovat karismaattisen liikkeen avainsanat. Tämä selittää myös sen, miksi rukous nykyisessä karismaattisessa liikkeessä Afrikassa on kirjaimellisesti taistelua. Rukoilevia ihmisiä kutsutaan “rukoustaistelijoiksi”. Vaikka he aloittavat rukouksensa puhuen Jumalalle he jo pian erkaantuvat siitä ja alkavat taistella “paljain nyrkein” näitä henkitasojen henkiä vastaan. Lähes aina kuuluu: Me sidomme jokaisen epäpuhtaan hengen Jeesuksen nimessä! Me vapautamme (Pyhän) Hengen, joka särkee ikeen Jeesuksen nimessä! “Rukoussoturit” huutavat äänensä käheiksi ja toistavat Jeesus -nimeä. He hikoilevat ikäänkuin olisivat kovassa koitoksessa näiden henkien kanssa, jokainen lihas jännittyneenä kunnes saavat voiton (näin he uskovat). Voitto on, kun he läpäisevät tasot päästen Jumalan luo ja siunaukset alkavat vuotaa. Tässä ei ole kysymys mistään muusta kuin vanhasta afrikkalaisesta uskonnollisesta maailmankuvasta, joka on puettu kristillisiin vaatteisiin.

Huomaa myös, ettei kristillinen opetus ole missään suuressa roolissa nykyisessä afrikkalaisessa karismaattisuudessa. Kun sitä on, se keskittyy muutamiin raamatunjakeisiin, jotka nekin vääristetään: Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut, olemme voittajia, jne. Kunnolliselle ja kokonaiselle Raamatun opetukselle ei ole sijaa. Loitsun tavoin he toistavat raamatunjakeita saaden ihmiset kaatumaan transsissa, aidon noitatohtorin tapaan. He toimivat kuten ihminen odottaa ja ihmiset rakastavat sitä ja rukoilevat sitä. ”Jumalan miehistä” tulee maallisesti rikkaita ja väkijoukot saapuvat heidän luokseen.

Se ei ole kristillisyyttä

Kun tämä kaikki on niin ilmeistä, niin minua huolestuttaa että emme silti näe sitä. Tai jos näemme niin miksi emme varoita siitä? Ihmisten mieliksi olemme sallineet afrikkalaisen pakanuuden tulla seurakuntaan takaovesta. Kuten arabialainen kameli, se on tullessaan potkaissut totuuden ulos. Tämän takia en ole innostunut tästä seuranneesta seurakuntakasvusta enkä väkijoukoista. Tämä ei ole kristillisyyttä ja siitä pitää varoittaa. Siitäkin huolimatta, että hyväksymällä karismaattisen asenteen tiedän seurakuntiemme käyvän ahtaiksi väkijoukon kasvaessa. Mutta tämä ei ole kristillisyyttä. Se ei vie taivaaseen. Se on vain ohut kuori sen uskonnon päällä, jota afrikkalaiset ovat noudattaneet ikuisista ajoista. Pakanuutta, jonka kristillisyys tulisi syrjäyttää. Me olemme menettäneet kristillisen uskon, pidämme Raamattua ylhäällä mutta käytämme sieltä vain joitakin kohtia. Tämä on niin surullista.

Raamattu ei opeta kaukana olevaa Jumalaa, jonka luokse päästäkseen pitää saada joku voimallinen toinen ihminen välittäjäksi. Raamattu opettaa Jumalan olevan meitä jokaista lähellä. Ainoa este Jumalan ja meidän välillä on synti ja Jeesus on sovittanut sen ristinkuolemansa kautta. Kun rukoilemme olemme Hänen armostaan heti Hänen edessään puhuen suoraan Hänelle. Meidän ei tarvitse taistella demoneita tai esi-isien henkiä vastaan ennen kuin voimme murtautua Hänen tykönsä. Ei tarvitse toistaa, loitsuta eikä elehtiä kuten noitatohtorit nuotion ympärillä keskiyön kuunvalossa. Jumala on taivaallinen Isämme. Kuulkaa! Enkelit ja demonit ovat olemassa, mutta ei ole mitään hengellistä tasoa tai kerrosta, joka tulisi läpäistä erityisen voitelun kautta ennen kuin voimme saada Jumalan siunauksia. Enkelit ja demonit ovat vain olentoja, jotka toimivat joko Jumalan tai paholaisen käskystä. Mutta ne eivät ole Jumalan ja meidän välissä!

Emme tarvitse “Jumalan miehiä” laittamaan kätensä päällemme joka sunnuntai tai perjantain myöhaisrukouskokouksessa tai kukkulalla kaupungin ulkopuolella tai missään saadaksemme Jumalan siunauksen. On vain yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä: ihmiseksi tullut Kristus, Jeesus. Kaikki muut välittäjät ovat huijareita ja sellaisena heitä pitää käsitellä.

Karismaattinen opetus tuottaa hengellisen haaksirikon

Sambian hallitus on huolissaan monista tapauksista, joissa pastorit ovat hyväksi käyttäneet tyttöjä, saattaneet raskaaksi naispuolisia kirkkojen jäseniä, vieneet kirkkojen varoja, aiheuttaneet kuolemia neuvomalla pidättymään lääkkeiden otosta, jne. Hallitus katsoo, että tilanne on luisumassa käsistä... Toiset (Afrikan) maat, esim. Botswana, ovat jo aloittaneet toimet näitä kyseenalaisia pastoreita vastaan. Seurakunnassa on elefantti irrallaan huoneessa mutta näyttää siltä ettei sitä nähdä. Ongelma nimeten se ilmenee lähes pelkästään karismaattisten ystäviemme joukossa. Huomaa että sanon: Lähes pelkästään. Joten älkää (karismaatikot) vielä ampuko minua. Myönnän, että joskus tätä samaa tapahtuu myös muissa kristillisissä suunnissa. Mutta kun katsotaan kokonaisuutta, niin yhtä muuta pastoria vastaan on 99 karismaattiseen liikkeeseen kuuluvaa pastoria, jotka saavat aikaan hengellistä tuhoa. Olenko ainoa, joka näkee näiden lukujen epäsuhdan?

Muissa kristillisissä suunnissa toimii itsesäätely, joka hyvin pian potkaisee nämä lampaannahkoihin piiloutuneet sudet ulos lammastarhasta. Kurinpitotoimet aloitetaan ja tällaiset yksilöt karkotetaan. Laajemmassa karismaattisessa maailmassa tällainen itsesäätely ei toimi. Osittain siksi, koska pastoripariskunta on yleensä kirkkonsa nimen ja sen omaisuuden omistaja. Niinpä he voivat osoittaa ovea niille, jotka heidän seurakunnissaan alkavat osoittaa heidän väärinkäytöksiään. Jos he itse joutuvat lähtemään, he yksinkertaisesti perustavat taas uuden sen-ja-sen ”kansainvälisen” palvelujärjestön. Ja mätä sen kuin leviää! Eikö tämä ole naurettavan itkettävä tilanne suoraan silmiemme alla? Monesti minulle on sanottu, että kun osoitan näitä pahoja kavereita niin myös karismaattisen liikkeen hyvät kaverit joutuvat pahaan valoon. Siten teen väärin näitä hyviä kavereita kohtaan. Ehkä minun tulisi käyttää termejä kuten ”menestysteologian saarnaajat” tai muuta osoittamaan keitä pahat kaverit ovat.

Kaksi päähuolen aihetta

Ensimmäinen kuuluu: miksi lähes aina nämä harhaoppeihin hurahtaneet tulevat karismaattisen liikkeen helmoista ja jatkavat, kunnes lopulta osoittautuvat laajemmassakin mittakaavassa todella harhaoppisiksi. Eikö tämä kerro jotakin siitä, että karismaattisen liikkeen tarjoama maito, jota henkilö lipittää useita vuosia, vaikuttaa johtavan kohti harhaoppisia näkemyksiä? Kysyn vain. Esimerkiksi liikkeen näkemys, että Jumala puhuu erillään Raamatusta. Juo tätä maitoa muutama vuosi niin pian alat pitää kaikenlaisia sisäisiä ääniä Jumalan puheena etkä oman langenneen minän ilmauksina. Tai nimitys ”Jumalan mies”, joka heti antaa vaikutelman, että henkilö on yläpuolella muiden. Pidä tätä nimeä itselläsi muutama vuosi ja pian huomaat, että haluat olla piispa, apostoli ja Herra tietää mitä muuta kirkollista arvonimeä kantava tässä itsekorostuksen mielettömyystehtaassa. Mikään tarkkailu ei ulotu sinuun – olet suuri johtaja!

Entä sitten innostus ihmeisiin ja merkkeihin? Eikö ole niin, että kun tämä on liitetty säännölliseen ruokavalioon, kaikki mitä nämä ihmiset haluavat on terveys ja vauraus näiden kirkollisten noitatohtorien käsien alla. Enää ei pelkkä Jeesuksen veri riitä kääntämään syntiä vihaavan Jumalan tuomio pois meistä, vaan nyt siunataan ja pirskotellaan (siunatulla vedellä) autoja (matkan turvaamiseksi), sairaalasänkyjä (parantumiseksi) ja lompakoita (rikastumiseksi). Tämä on niin selvä syy-yhteys, että olen ymmälläni ettei sitä nähdä. Karismaattinen opetus tuottaa näitä kristillisiä kikkailijoita! En väitä, että jokainen, joka omaa karismaattisia näkemyksiä päätyy haaksirikkoon. Minulla on monia karismaattisia ystäviä, joita kunnioitan ja ainakin tähän saakka he ovat pysyneet turvallisen matkan päässä liikkeen pahimmista harhoista. Monet heistä ovat huolissaan esim. Nigeria -lähtöisestä uskonnollisesta roskaruuasta, joka leviää Afrikan mantereella. Kysyn silti: Eivätkö he näe, että heidänkin vastaanottamansa opillinen näkemys on sen tuhon siemen, joka nyt jäytää maitamme? Tähän kysymykseen tarvitaan rehellinen vastaus.

Toiseksi, olen hyvin huolissani, että Afrikan mantereen tunnetut karismaattiset johtajat eivät mitenkään puutu asiaan. Suljettujen ovien takana he kuiskivat minulle vakuuttaen, että ovat asiasta huolissaan ja ottavat sen esille. Mutta en ole koskaan kuullut heidän arvioivan ja tuomitsevan sitä, että nämä terveys-ja-rikkaus saarnaajat saavat aikaan tuhoa.

Samankaltaisuus

Näen oudon samankaltaisuuden tämän ilmiön ja sen mitä islamissa tapahtuu, välillä. Näyttää siltä, että moni ajattelee ja pelkää islamin olevan nykyisen maailman sekasorron aiheuttaja. Mistä Al-Qaida, Taliban, Boko Haram, Al Shabaab, jne., ammentavat oman käsityksensä islamin uskosta? Onko niin, että islamin uskossa itsessään on jotakin, joka ruokkii uskoa siihen, että Allah palkitsee sinut, kun osoitat uskonnollista vakaumustasi katkomalla muiden ihmisten kauloja? Huomaa, että suljettujen ovien takana, pienessä mittakaavassa islamin johtajat ovat valmiit kertomaan meille, että he ovat näitä militanttiryhmiä vastaan. He vakuuttavat islamin olevan rauhanomainen uskonto. Mutta jo näiden vakuuttelujen aikana taas joku islamilainen terroristiryhmä jossakin päin maailmaa on räjäyttänyt pommin tappaen lukuisia siviilejä. Emme kuule selvää tuomiota näille iskuille islamin johtajilta. Sen sijaan he vaikenevat.

Tämä on yhtäläisyys karismaattisen liikkeen ja islamin johtajien välillä. Tämä muistuttaa minua siitä mitä edesmennyt isäni tapasi sanoa, kun heräsin ja sormessani tai varpaassani oli haava. Hän sanoi: ”Se oli rotan työtä.” Kun kysyin miksi en tuntenut kipua, kun rotta puraisi, hän selitti: ”Rotat puhaltavat haavaan aina kun purevat, siten et tunne kipua. Siksi ne voivat syödä kokonaisen sormen tai varpaan.” Se sai minut aina aamulla tarkastamaan sormeni ja varpaani nukkuessani paikassa, jossa oli rottia. Vaikka kertomus rotista ei ole totta, niin karismaattiset ja islamilaiset johtajat toimivat ihmisten maailmassa juuri niin. He vakuuttavat kaiken olevan kunnossa samalla kun hylkiöt heidän joukossaan tekevät tuhoa. Heidän tulisi myöntää, että perimmäinen syy on heidän opeissaan, se on kehto, joka keinuttaa näitä vaarallisia uskonnollisia fanaatikkoja.

Seuraavassa uutinen liittyen edelliseen:

Lähde: Yleisafrikkalainen (maallinen) nettijulkaisu Voice of Africa, botswanalainen toimittaja Keletso Thobega kertoo:

Karismaattisten seurakuntien määrä kasvaa Botswanassa, kun pastorit lupaavat ihmeitä, kuten onnistuneita avioliittoja, työtä, taloudellista vapautta, lapsia hedelmättömille, lista on loputon. Nyt Botswanan hallitus on voimakkaasti ottanut kantaa näitä ”lammasten vaatteissa olevia susia” vastaan uhaten lopettaa heidän toimintansa. Maassa harkitaan käytäntöä, joka sallii ulkomailta tuleville pastoreille 30-päivän maassaololuvan, saman mitä turisteille ja maassa vierailijoille on sallittu ennenkin. Pastorit ovat saaneet tähän saakka nauttia vastaavasta 5 vuoden luvasta. Jos ulkomainen pastori hakee lupaa kirkolleen, sillä pitää olla yli 250 jäsentä... (Hallitus) on huolissaan, kun (ulkomailta) tulevat saarnaajat pettävät botswanalaisia vieden heidän kovalla työllä hankkimiaan varoja. Eräitä pastoreita on syytetty huumeiden maahantuonnista, rahan ”lypsämisestä” paikallisilta, seurakuntien valtataistelusta, verojen kiertämisestä... Nigerialainen (Botswanaan srk:n perustanut) profeetta Peter Bollaward karkotettiin maasta sen jälkeen, kun hänet oli pidätetty ja kuulusteltu mistä hänen järjestönsä tilillä olevat miljoonat ovat tulleet ja kuinka hänellä on varaa pitää useita kalliita autoja... Suureellinen Sambiasta kotoisin oleva pastori Francis Sakufiwa karkotettiin sopimattoman naisiin kohdistuvan käytöksen takia. Hänen sanotaan vaihtaneen naista yhtä usein, kuin tavallinen ihminen alusvaatteitaan. Karkotuksen jälkeen ryhmä naisia vetosi maan presidenttiin, että Sakutiwan karkotus kumottaisiin, hän kun on ”korkeasti voideltu”... Botswanassa nimi ”pastori” liitetään jo automaattisesti rikkauteen ja sosiaaliseen korkeaan asemaan. Seurakuntalaiset maksavat kymmenykset ja ostavat ”siunattua vettä” tai muuta uskontorihkamaa kirkoistaan. Pastoreille tuodaan myös runsaita lahjoja, kuten rahaa, vaatteita tai jopa autoja... Monet botswanalaiset ovat jättäneet aiemman kristillisen seurakuntansa (metodisti, anglikaani, ym.) ja liittyneet karismaattisiin seurakuntiin. Niille on tunnusomaista äänekäs musiikki, laulu ja tanssi, ilmeikäs saarnaaminen, ihmeiden lupaaminen, demonien ulosajaminen, jne.